marraskuu 25, 2011

Muotoilen ajattelua

Muotoilu ei nykypäivänä enää rajoitu muodon, toiminnan, materiaalien, tuotannon tai edes käytön suunnitteluun. Suunnittelu keskittyy nyt ihmisten, tuotteiden ja teknologian välisen vuorovaikutuksen kehittämiseen. Tästä saadaan tulokseksi kokemuksia, toimintoja ja palveluja.[1] Selvä se. Kyseessä on ilmiselvästi palvelumuotoilun viitekehystä. Käyttäjälähtöisellä suunnittelulla on oma määritteensä ja käyttäjälähtöisyys on vahvasti läsnä palvelumuotoilussa. Mitä sitten tarkoittaa design thinking? Ennen kuin pystyn nousemaan täältä käsitteiden suosta, on mielessäni vellonut tuhat ja yksi kysymystä. Ja tämäkin teksti on kirjoitettu uusiksi jo kolme kertaa. Mistä lähden purkamaan ajatusta ”Design thinking – vähän niin kuin palvelumuotoilun hengessä?”

Design thinking – muotoiluajattelua?

Ideon mukaan design thinking on mielentila. Se on luottamusta siihen, että jokainen meistä voi olla osallisena rakentamassa miellyttävämpää tulevaisuutta ja ottaa ratkaisevia askeleita tekoihin kun edessä on haasteita. Jokainen voi avartaa näkemystään katsomalla asioita laajemmin. Luovuus on sallittua eikä aina tarvitse mennä valmiita polkuja pitkin. Innovaatio voi syntyä tekemällä, tutkimalla tai liittämällä asioita ennakkoluulottomasti yhteen.[2] Muotoiluajatteluun liittyy olennaisena osana empaattisuus, mutta myös järkiperäinen analysointi. Sillä varmistetaan että tuotteesta tai palvelusta tulee käyttäjälleen sopiva ja liiketaloudellisesti kannattava.

Empatian lisäksi muotoiluajatteluun kuuluu huomata asiat, joita muut eivät huomaa ja hyödyntää tämä innovaation lähteenä. Muotoiluajattelijat luovat uudenlaisia ratkaisuja, jotka dramaattisesti parantavat jo olemassa olevia tai luovat täysin uusia markkinoita. Heillä on optimistinen halu tarttua haasteisiin, kyseenalaistaa ja tutkia rajoituksia. Muotoiluajatteluun kuuluu laaja-alainen yhteistyö muiden alojen asiantuntijoiden kanssa. [3] Design thinking on siis kaiken huomioonottavaa ajattelua missä tahansa suunnittelutyössä.

Voiko muotoiluajattelua purkaa osiin?

Ongelmanratkaisussa on aina tietyt ja samat vaiheet. Ongelma, vaihtoehdot, valinnat ja valittu ratkaisu. Vaikka muotoiluajattelu vaatii luovuutta, vaatii se mielestäni myös järjestelmällistä etenemistä ja eri vaiheiden ja osatekijöiden huomioonottamista.

Muotoiluprosessi on osa ongelmanratkaisua. Prosessin kuvaus voi olla vaikkapa seuraavanlainen: Brief eli toimeksianto voi tulla suoraan annettuna tai kehitysidea lähtee uudesta oivalluksesta. Toinen vaihe käynnistyy aktiivisella tietojen keräämisellä, kuka on käyttäjä, millainen hän on jne. Kolmannessa vaiheessa voi aloittaa ideoinnin, johon jo viimeistään kerätään eri alojen ihmiset mukaan (sillä tulos on yleensä monien alojen yhteinen tuotos). Pohtiminen, tutkiminen ja keskustelut voivat johtaa siihen, että seuraavaksi syntyy konsepti, jota voidaan testata käyttäjillä. Hyväksynnän jälkeen (palvelu)konseptista muokataan ensimmäinen versio ja lopulta se tuotteistetaan ja kaupallistetaan.

Missä tahansa vaiheessa on oltava valmis palaamaan taaksepäin. Vaikka erityisesti ohjelmistoalalla onkin vallalla ajattelutapa, että käyttäjät korjaavat palvelua ajan kuluessa, itse kehitysprosessiin pitää panostaa. Se on toki palvelumuotoilua parhaimmillaan, kun käyttäjät ovat tiiviissä yhteistyössä osana tuotekehitystiimiä. Kaikkiin palveluihin tällainen ”ennemmän kuin co-design” -malli ei kuitenkaan sovi. VR:n lipunmyyntipisteet olivat tästä valitettava esimerkki. Palvelu päästettiin käsistä liian varhain, jolloin oikeassa ympäristössä se oli vielä toimimaton raakile.

Myös Satu Miettinen painottaa kirjassaan ”Palvelumuotoilu” iteraatiota ja yhteissuunnittelua. Iteraatio perustuu suunnitteluratkaisujen kehittämiseen, kokeilemiseen ja tulosten arvioinnin toistuvaan prosessiin. Näin suunnitteluratkaisut jalostuvat koko ajan lisää ja saadaan tarkkaa tietoa siitä, onko palvelu toimiva. [4] – Kertaus on opintojen äiti, sanotaan.  Ja tässä se on totta. Toistoa ja testausta tarvitaan, ennen kuin palvelu on valmis.

Missä muotoiluajattelua voi käyttää?

Muotoiluajattelu on tapa katsoa ja tutkia asioita. Ei pelkästään jo olemassa olevan datan perusteella vaan toimia luovasti uuden tiedon hakuprosessissa.  Muotoiluajattelua voidaan käyttää missä tahansa suunnittelussa ja siihen kuuluu avoin ajattelu mutta myös tietyt toistuvat toimet.

Ideo on kehittänyt mm. opettajille oppimispaketin, jonka avulla opettajat voivat kehittää omaa työtään lasten hyväksi. Opettaja ja muotoiluajattelu kuulostaa erikoiselta yhtälöltä. Mutta toisaalta kehitystyötä ja uusia tapoja toimia tarvitaan joka työssä. Ideon mallissa korostetaan oppimista ja optimismia. Eräs Ideon haastatelluista opettajista kertoi, kuinka jo pelkästään muotoiluajattelun omaksuminen on kehitystä, vaikka haluttuja tuloksia ei saatukaan aikaiseksi. Toivottavasti tilalle tuli jotain enemmän.

Muotoiluajattelua voi käyttää myös palveluiden kehittämisessä. Luova ja innovatiivinen ote uuteen asiaan voi tuottaa paremman lopputuloksen kuin ikinä uskaltaakaan toivoa.

Siis…

Kaiken tämän jälkeen – ymmärränkö nyt oikein, että muotoiluajattelu on leivottu sisään palvelumuotoiluun? Design Thinking eli muotoiluajattelu on tapa tarkastella asioita ja ratkaista haasteet. Palvelumuotoilun ydin on käyttäjä ja toiminnan tavoitteena on tuottaa uusia palveluita. Tähän päädyn tällä erää, ellei eriäviä mielipiteitä kuulu? Jälleen kerran yritän olla pohtimatta käsitteitä ja niiden mahdollisia käännöskukkasia, ja saan itseni kiinni siitä, että haen wikipediasta, kirjoista ja blogeista hetki toisensa jälkeen lisävahvistusta näille olettamuksilleni. [5] Mutta yritän pysyä kaidalla polulla ja lopettaa pohtimisen. Tärkeämpää ovat teot sanojen takana.

By:  Petra Ruonakoski
Kirjoittaja opiskelee palvelumuotoilua Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa. Hänestä tuntuu usein samalta kuin kultakaloista ympyrämaljassa. Kun kierros on ohi, kaikki näyttää taas ihan uudelta.

 


[1] Buchanan 2001, kirjassa Palvelumuotoilu, 2011, s. 26

[2] http://www.designthinkingforeducators.com/

[3] Brown 2008 kirjassa Palvelumuotoilu, 2011, s. 27

[4] Satu Miettinen toim.: Palvelumuotoilu 2011, s. 23.

[5] esim. http://www.marmai.fi/blogit/vierasblogi/kommentti+palvelumuotoilu+on+kaannosvirhe/a513906